Gulliverin Retket

Luin kirjan Gulliverin retket, jonka on kirjoittanut Jonathan Swift (1667-1745). Kirja julkaistiin vuonna 1726 eli valistuksen aikaa, jonka piirteitä kirjassa näkyykin melko paljon. Kirjaa kritisoitiin sen teräväkielisyydestä ja hänet leimattiinkin ihmisvihaajaksi kirjan viimeisen osan takia.


Jonathan Swift syntyi vuonna 1667. Hän oli irlantilainen anglikaanipappi. Hän oli myös kirjailija sekä runoilija. Swifit tunnetaan parhaiten hänen satiirisista kirjoista Gulliverin retket sekä Tynnyri tarina (1704). Hän julkaisi yleensä teoksensa salanimen takaa.


Gulliverin retket tarina alkaa, kun Lemuel Gulliver herää venetapaturman jälkeen sidottuna rannalta lilliputtien toimesta. Vaikka lilliputit olivat sitoneet hänet kiinni maahan, he olivat vieraanvaraisia ja jopa ruokkivat Gulliverin vaarantaen satonsa riittävyyden. Gulliver viedään lilliputtien pääkaupunkiin, jossa hän tapaa keisarin. Keisari viihdyttää Gulliverin läsnäolo, mutta pian kuitenkin selviää, miksi Gulliverista pidetään hyvää huolta. He halusivat käyttää Gulliveria sodassaan Blefescuja vastaan. Kansat ovat riidoissa, koska heidän mielipiteensä eriävät, kuinka rikkoa muna oikeaoppisesti. Juoni saa kuitenkin käänne kohdan, kun Gulliveria syytetään maanpetoksesta, kun hän sammuttaa tulen palatsissa. Hänen salamurhaansa alettiin suunnitella, ja tämän kuultuaan Gulliveri pakenee Blefescujen luokse. Sieltä hän löytää hajonneen veneen, jonka hän korjaa ja nostaa purjeet kohti Englantia.

Hetken Englannissa ollessaan Gulliver tekee seuraavan merimatkan, mutta tällä kertaa jättienmaahan Brobdingnagiin. Siellä hänet löytää farmari, joka pitää häntä lemmikkinään. Myöhemmin farmari myi Gulliverin kuningattarelle. Gulliver on sitä mieltä, että jätit ovat melko tyhmiä. Kuningatarkaan ei tiennyt mitään politiikasta kun hän sitä kysyi. Myöhemmin ulkona ollessaan kotka nappasi kiinni Gulliverin viitasta ja pudotti hänet mereen, josta sattumalta ohi kulkeva laiva löysi hänet.

Gulliver lähtee seilaamaan kolmannen kerran, mutta laivaan hyökkäsi merirosvoja, jotka laittoivat Gulliverin ajelehtimaan merelle. Hän päätyy lopulta leijuvalle saarelle nimeltään Laputa, joka on täynnä teoreetikoita ja tiedemiehiä, jotka tekivät kaikenlaisia hulluja kokeita. Tehdessään pienen lenkin leijuvan saaren alapuolella olevassa maassa Glubbdubdribissa hän näki historian sotilaallisia johtajia, kuten Julius Caesarin. Vieraillessaan Luggnaggianssissa ja Struldbrugissa hän pääsi lähtemään takaisin vesille Japaniin ja sieltä Englantiin.

Gulliver lähtee seilaamaan jo neljännen kerran, mutta tällä kertaa kapteenina. Miehistön kuitenkin kapinoidessa ja Gulliverin oleskellessa kajuutassa hän saapuu tuntemattomaan maahan. Maan asuttaa hevosen kaltaiset olennot Houyhnhnmit, jotka ovat erittäin älykkäitä, sekä Yahoot, jotka ovat brutaaleja ihmisen kaltaisia olentoja. Gulliver opettelee heidän kielen ja kertoo omista matkoistaan. Hän valaistuu hevosten opeista, ja on jo valmis jäämään hevosten kanssa, mutta kun hevoset huomaavat hänen paljaan kehon näyttävän Yahoolta, he karkottavat Gulliverin. Gulliver on murheen murtama, mutta suostuu lähtemään. Hän kyhää itselleen kanootin ja lähtee etenemään lähintä saarta kohti. Hänet poimii merellä Portugalilainen kapteeni, joka kohtelee Gulliveria hyvin, mutta Gulliver näkee nyt kaikki Yahoo-kaltaisina sydämettöminä olentoina. Gulliver päättää kertojana kirjan väitteellä, jonka mukaan kaikki valtiot, missä hän kävi, kuuluu Englannin siirtomaihin. Gulliver kuitenkin kyseenalaistaa koko kolonialismin idean.


Gulliverin retkissä valistus näkyy monin eri tavoin. Kirja on esimerkiksi aivan uudenlainen verrattuna muihin kirjoihin. Satiiri, jossa Jonathan Swift halusi korostaa nyky-yhteiskunnan toimintaa ja mitä se tekee väärin. Tästä kuitenkin Jonathan Swift leimattiin ihmisvihaajaksi monien keskuudessa, mutta monet myös ihailivat Swiftiä, kun hän näin avoimesti puhuu "Yahooista" eli ihmisistä. Kirjassa on selvästi fiktion avulla jaettu tietoa, mikä kuuluu valistuksen piirteisiin. Myös kuvailu, jota kirjassa esiintyy, kuuluu tärkeisiin tyylipiirteisiin. Gulliverin retket usein pistetään lasten satukirjojen osioon sen kahden ensimmäisen osan perusteella.